Popplet ja Strip Designer opepoksissa

Ihan kätevä popplet on mindmap-tyyppinen asiakokonaisuuksien visualisointiohjelma

Kivantuntuinen – Applen iPadilla ja iPhonessa  toimiva – Strip Designer sarjakuvanteko-ohjelma. Vein oman sarjakuvani Flickr-tililleni.

upotuskoodilla blogiin tuotuna
opepoksi sarjakuvasafe-harbour-marvel

Toinen sarjakuvanteko-ohjelma. Marvelkids-ohjelmalla voi luoda sarjakuvan tai vaikka kirjan valmiista hahmoista, taustoista ja elementeistä. Eka harjoitus Flickr-palvelussa

 

Mainokset

Video-opissa opepoksissa

Jarmo Tanskasen opissa tänään InnoOmniassa. Koulutus on Salpauksen ja InnoOmnian yhteinen Kouluttajan opepoksi. Koulutuksen avoin wiki.

Ensimmäisenä lähipäivänä opeteltiin videointia iPadilla ja lyhyesti QR-koodin tekemistä.

  • Tehtävänä oli ottaa ensin lyhyitä videoclippejä ja ladata ne suoraan omalle YouTube-kanavalle. YoutuBessa on helppo yhdistää clipit, lisätä tekstejä ja siirtymiä – valmis videoharjoitus video-opissa opepoksissa
  • QR-koodien teko onkin helppoa – Jarmo Tanskasen ohjeiden mukaan – alla ensimmäinen koodini, joka vie videoon


Verpaalin oppeja

Sain haasteen vetää Opening-hankkeen päätökseen. Osaavien ja innostuneiden opettajien, pääasiassa Marjan ja Säteen kanssa, rakensimme Verpaali-koulutuksen. Verpaali on ollut kokonaan verkossa toteutettava tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä erityisesti kielen opetuksessa harjoittava kokonaisuus. Kohderyhmänä on ollut kielten opettajat ympäri Suomen. Kaikkeen tehtyyn voi tutustua avoimessa Verpaali-blogissamme.

Kuten sanotaan, opettaessaan muita oppii parhaiten, ja niin on käynyt nytkin. Itse on perehtynyt omalla vastuulla olleisiin asioihin, kuten Bloggeriin; useimmat blogini ovat tähän asti olleet WordPressiä, kuten tämä h.ope. Adobe Connectin käyttö on tullut yhä tutummaksi. Alla muistiinpanoja ja parhaita paloja.

Äänitiedostot

Marja opetti äänitiedostojen tekemistä ja käyttöä ja huomaan, että siinä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Marja on koonnut paljon ohjeita esim. Audacity-ohjelmasta blogiinsa Yhteisöllinen media kielten opetuksessa.

Yksi esimerkki on hauska voki, jonka bongasin Rongaksen Annen verkkomentor-wikistä.

  • Ensimmäisen harjoituksen aiheena itse VOKI

Somea VES-päivässä – mitä, miksi ja miten?

Koulutuspäällikkö Ari pyysi minut lukuvuoden aloittavaan VES-päivään. Toiveena olisi vastata hänen opettajilleen kysymykseen: Miksi ihmeessä sosiaalista mediaa opetukseen? Hän kertoi itse innostuneensa aiheesta kuultuaan esityksen, jossa Tavastiassa oli sosiaalisen median (somen) avulla innostettua opiskelijoita jatkamaan –  keskeyttäneiden määrä väheni. Hyvä some-esimerkki oli Pintakilta: opettajien, opiskelijoiden ja ammattilaisten yhteinen wiki. Tehty ilmaispalveluun wikispaces.com.

Sisältö

  1. Verkko-oppimisalustaa hyödyntäneen opettajan kokemuksia -johdattelua aiheeseen.
  2. Lähtökohdat, toiveita ja kysymyksiä? avoin muistio (tehty muistio.tieke.fi)
  3. Esimerkkejä toteutuksista m.e-oppiminen-blogissa some/tvt-sivulla blogeista ja wikeistä, sekä Facebookryhmistä (rakentajat+, OpenIdea, Salpauksen äidinkielen atto-opettajat)
  4. Miten aloittaa? Lasse Vallemaa ks. dia 3
  5. Jatkosuunnitelmia? avoin muistio

Kesäoppia kirjasta Keskusteleva opetus

Aurinkotuolissa luen kirjaa Keskusteleva opetus, jonka kirjoittaja on professori Oscar Brenifier. Kirja on ollut lainassa jo pitkään ja lomalla vihdoin aikaa sille. Tavoitteena oppia paremmin hyödyntämään keskustelua opetuksessa. Sen aikaansaaminen opetustilanteessa kun on usein aika vaikeaa. Vaikka haluaisi niin tehdä, ja tietää että oppijoilla on paljon ajatuksia, miten luoda ilmapiiri, jossa ajatukset haluttaisiin jakaa? Hyvin keskeinen asia myös yhteisöllisessä oppimisessa. Toivon löytäväni paljon hyvää; ennen kaikkea ymmärtäväni paremmin.

Oscar aloittaa, että kyky ottaa välimatkaa itseensä tai jopa irrottautua itsestään on yksi pedagogiikan tärkeimmistä haasteista niin oppilaalle kuin opettajallekin. Pedagogian pääongelma perustuu hänen mukaansa siihen, miten oppija pystyy uppoutumaan maailmaan, joka ei ole hänen omansa ja siihen, miten opettaja pystyy kehottamaan oppijaa uppoutumaan maailmaan, joka ei ole tämän oma. Hän pitää keskustelua kiinnostavana opetusmenetelmänä juuri siksi, että siinä otetaan tätä oppimisessa tarvittavaa välimatkaa.

Hän toteaa, että luonnollisin opetusmuoto – ja samalla alkeellisin välimatkan ottamisen muoto – on täydellinen uppoutuminen. Kohtaamme opittavia asioita, ylipäätään maailman, useimmiten ilman esipuheita tai saatesanoja. Opetuksessa tämä toimintatapa ei ole ongelmatonta; Oscar varoittaa aliarvioimasta tragediaa, jonka oppija joutuu kokemaan törmätessään asetelmaan koulussa. Ongelmaa ei tietty synny, jos oppija selviää oppimistilanteesta menestyksekkäästi. Jos taas oppijalla ei ole riittäviä voimavaroja, tilanne voi herättää voimakkaita vastenmielisyyden tunteita. Uuteen ja outoon, käsittämättömyyteen törmääminen voi herättää tuskaa, joka on helpompi väistää välttelemällä koko oppiainetta, sen sijaan että opettelisi hallitsemaan sitä. Juuri näille oppijoille voisi Oscarin mukaan olla hyötyä keskustelusta opetusmenetelmänä.

Luentoa hän pitää erityisen keinotekoisena opetusmentelmänä. Kaikki luonnostelu ja valmistelu (opettajan oma oppiminen?) on pyyhitty pois viimeistellystä esityskelpoisesta lopputuloksesta. Opettaja viestittää esityksellään, että ongelmia ei ole. Samoin oppija kuuntelijana ei yleensä esitä kysymyksiä, vaikka niitä mielessä olisikin. Tämä johtuu Oscarin mielestä paljolti siitä, että ongelmalla on huono maine; sitä ei tietoisesti etsitä, ei liioin tunnusteta eikä tehdä näkyväksi vaikka pitäisi.

Keskustelusta on hyötyä Oscarin mukaan juuri problematisoinnissa, ongelman muotoilussa, käsittelyssä ja asian ytimen löytämisessä. Luento luo oppijalle illuusion; opettaja on taikuri, jolla ei ole ongelmia. Todellisuudessa opettaja on ennemminkin silmänkääntäjä, joka vain tietää vetää oikeista naruista. Hän saa näyttämään asiat helpoilta, ongelmattomilta.

Oscar väittää, että oppiaineen tulisi olla ja säilyä ongelmana opettajalle. Tämä liittynee siihen, että silloin oma kiinnostus ja aitous opetettavaan asiaan säilyy.

Keskustelun hyödyt

Oscar näkee keskustelevassa opetuksessa monia hyötyjä. Kysymysten esittäminen mahdollistuu ja asioihin liittyvät ongelmat tulevat esille. Ongelmat ovat hänen mielestään juuri asioiden ydintä, vaikkakin joskus vaikeasti tavoitettavia. Opettaja saa jatkuvasti työstää omaa tapaansa käsitellä oppiainetta. Keskustelussa päästään käsittelemään suhdetta oppiaineeseen, joka on välttämätöntä oppimisen syventämiselle. Lisäksi oppijan kohtaamat ongelmat havaitaan, jotta niitä päästään käsittelemään. Ennen kaikkea luodaan parempia edellytyksiä opettajan ja oppijan ymmärrykselle, oppimiselle.

Lähde: O., Brenifier. Keskusteleva opetus. 2009. s. 9-14.

Mitä opin opettamisesta?

Osallistaminen ja aktivointi innostaa oppimaan

HAMK/AOKK:n pedagogisten opintojen opetusharjoittelu on takana päin ja on aika arvioida omaa oppimista; reflektoida opettajana kehittymistä. Kävin lukemassa muiden itsearviointeja moodlesta ja löysin niistä paljotuttua.

  • Odotusta ja jännitystä kaiken sujumisesta.
  • Halua opiskelijoiden aktivointiin ja motivointiin.
  • Yritystä hyödyntää kaikkea pedagogista oppia – vaihtelevia, monipuolisia ja oppijalähtöisiä opetusmenetelmiä.
  • Epävarmuutta oppimistehtävien ja oppimateriaalin sopivasta määrästä.
  • Huolta opiskelijoiden oppimisesta ja hämmennystä oppijoiden ajoittaisesta välinpitämättömyydestä.
  • Onneksi myös iloa onnistumisista –  opiskelijat innostuivat useimmiten silloin, kun sai itse osallistua ja toimia muiden kanssa.

Oppimispäiväkirjan pitoa blogissa – h.ope

Olin ainoa, joka piti oppimispäiväkirjaa blogissa. Se oli luonteva tapa, koska blogi oli osa opetustani. Tosin kirjoitin ennen kaikkea opetustilanteista ja oppimistehtävistä, vähemmän pohdintaa. Johtuiko se blogin julkisuudesta vai siitä, että aikani meni opetuksen valmisteluun ja blogin opetteluun? Valmiiksi opeksi en tainnut vielä tulla mutta paljon opin ja toivoa on h.ope. Löysin Tanjan kuvauksesta otsikot, joilla jäsentää omia ajatuksiani.

  • Valmistautuminen vei paljon aikaa. Minulle oli tärkeää saada materiaalit ja oppimistehtävät viedyksi blogiin, usein ehdin tehdä sen vasta edellisenä iltana. Blogi oli tukipilarini. Toisaalta suunnitelmiin täytyy jättää tilaa luovuudelle. On hyvä valmistautua mutta yhtä tärkeää on olla läsnä ja luottaa prosessiin.
  • Opetettavat asiat olivat kiteytetyt tavoitteissa, jotka alussa kerroin suullisesti. Huomaan, että niihin olisi ollut hyvä palata ja saavuttamista arvioida aika ajoin. Blogi sisälsi paljon valmista perustietoa mutta myös linkkejä paikkoihin, joita oli tarkoitus yhdessä täydentää. Tarjolla oli myös lisätietoa asiasta kiinnostuville.
  • Esiintyminen jännitti aluksi mutta opiskelijoiden tultua tutummiksi esiintymisestä tuli rennompaa. Iso tietokoneluokka on kuitenkin haasteellinen paitsi keskittymisen myös kuuluvuuden takia. Keskustelu sujuikin parhaiten piirissä tuoleilla istuen – ilman tietokoneita. Äänenvahvistin voisi olla hyvä apu pidemmissä puheissa, kuten opettajatuttuni suosittelee.
  • Opetusmenetelmät olivat haasteellisia toteuttaa. Tiesin sen ennakkoon mutta halusin silti yrittää oppijalähtöisiä, yhteisöllisiä ja osallistavia opetusmenetelmiä. Halusin antaa mahdollisuuden innostua oppimisesta ja harjoittaa myös yleishyödyllisiä avaintaitoja. Nyt tuntuu, että perinteisempi luento joistain asioista olisi voinut olla hyvä lisä, sillä projektityöskentelyssä osa asioista jää liiankin vähälle huomiolle. Ihan kaikki opiskelijat eivät ehkä tutkineet blogia perinpohjin.
  • Palaute jota opiskelijoilta sain, oli pääosin myönteistä. Moni piti toteutusta mukavan erilaisena. Nämä osasivat hienosti hyödyntää vapauden valita esim. itseä kiinnostavan projektiaiheen. Osalle tehtäviin sisältyvä vapaus oli liikaa, eivätkä he osanneet asettaa itselleen oppimista tukevia tavoitteita vaan päinvastoin, käyttivät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen helpolla. Opin, että huolta pitää kantaa erityisesti niistä, jotka eivät innostu itse, jotka ovat poissa tunneilta tai eivät jaksa kuunnella. Tähän tarvitaan rohkeutta puuttua, vaatia, kysyä ja toistaa asioita. Yhtä tärkeää on luottaa, arvostaa ja kuunnella.
  • Opettaja on ennen kaikkea oppimisen mahdollistaja ja edellytysten luoja, oppija itsekin.