Mitä opin opettamisesta?

Osallistaminen ja aktivointi innostaa oppimaan

HAMK/AOKK:n pedagogisten opintojen opetusharjoittelu on takana päin ja on aika arvioida omaa oppimista; reflektoida opettajana kehittymistä. Kävin lukemassa muiden itsearviointeja moodlesta ja löysin niistä paljotuttua.

  • Odotusta ja jännitystä kaiken sujumisesta.
  • Halua opiskelijoiden aktivointiin ja motivointiin.
  • Yritystä hyödyntää kaikkea pedagogista oppia – vaihtelevia, monipuolisia ja oppijalähtöisiä opetusmenetelmiä.
  • Epävarmuutta oppimistehtävien ja oppimateriaalin sopivasta määrästä.
  • Huolta opiskelijoiden oppimisesta ja hämmennystä oppijoiden ajoittaisesta välinpitämättömyydestä.
  • Onneksi myös iloa onnistumisista –  opiskelijat innostuivat useimmiten silloin, kun sai itse osallistua ja toimia muiden kanssa.

Oppimispäiväkirjan pitoa blogissa – h.ope

Olin ainoa, joka piti oppimispäiväkirjaa blogissa. Se oli luonteva tapa, koska blogi oli osa opetustani. Tosin kirjoitin ennen kaikkea opetustilanteista ja oppimistehtävistä, vähemmän pohdintaa. Johtuiko se blogin julkisuudesta vai siitä, että aikani meni opetuksen valmisteluun ja blogin opetteluun? Valmiiksi opeksi en tainnut vielä tulla mutta paljon opin ja toivoa on h.ope. Löysin Tanjan kuvauksesta otsikot, joilla jäsentää omia ajatuksiani.

  • Valmistautuminen vei paljon aikaa. Minulle oli tärkeää saada materiaalit ja oppimistehtävät viedyksi blogiin, usein ehdin tehdä sen vasta edellisenä iltana. Blogi oli tukipilarini. Toisaalta suunnitelmiin täytyy jättää tilaa luovuudelle. On hyvä valmistautua mutta yhtä tärkeää on olla läsnä ja luottaa prosessiin.
  • Opetettavat asiat olivat kiteytetyt tavoitteissa, jotka alussa kerroin suullisesti. Huomaan, että niihin olisi ollut hyvä palata ja saavuttamista arvioida aika ajoin. Blogi sisälsi paljon valmista perustietoa mutta myös linkkejä paikkoihin, joita oli tarkoitus yhdessä täydentää. Tarjolla oli myös lisätietoa asiasta kiinnostuville.
  • Esiintyminen jännitti aluksi mutta opiskelijoiden tultua tutummiksi esiintymisestä tuli rennompaa. Iso tietokoneluokka on kuitenkin haasteellinen paitsi keskittymisen myös kuuluvuuden takia. Keskustelu sujuikin parhaiten piirissä tuoleilla istuen – ilman tietokoneita. Äänenvahvistin voisi olla hyvä apu pidemmissä puheissa, kuten opettajatuttuni suosittelee.
  • Opetusmenetelmät olivat haasteellisia toteuttaa. Tiesin sen ennakkoon mutta halusin silti yrittää oppijalähtöisiä, yhteisöllisiä ja osallistavia opetusmenetelmiä. Halusin antaa mahdollisuuden innostua oppimisesta ja harjoittaa myös yleishyödyllisiä avaintaitoja. Nyt tuntuu, että perinteisempi luento joistain asioista olisi voinut olla hyvä lisä, sillä projektityöskentelyssä osa asioista jää liiankin vähälle huomiolle. Ihan kaikki opiskelijat eivät ehkä tutkineet blogia perinpohjin.
  • Palaute jota opiskelijoilta sain, oli pääosin myönteistä. Moni piti toteutusta mukavan erilaisena. Nämä osasivat hienosti hyödyntää vapauden valita esim. itseä kiinnostavan projektiaiheen. Osalle tehtäviin sisältyvä vapaus oli liikaa, eivätkä he osanneet asettaa itselleen oppimista tukevia tavoitteita vaan päinvastoin, käyttivät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen helpolla. Opin, että huolta pitää kantaa erityisesti niistä, jotka eivät innostu itse, jotka ovat poissa tunneilta tai eivät jaksa kuunnella. Tähän tarvitaan rohkeutta puuttua, vaatia, kysyä ja toistaa asioita. Yhtä tärkeää on luottaa, arvostaa ja kuunnella.
  • Opettaja on ennen kaikkea oppimisen mahdollistaja ja edellytysten luoja, oppija itsekin.
Mainokset