Oppiminen teoriassa ja käytännössä

Opettajaopinnot alkoivat tuhdilla paketilla oppimisen teoriaa ja käytäntöä. Asiaa oli niin runsaasti, että vaikka tehtävissä pyrittiin löytämään olennainen ja sovellettiin opittua käytäntöön ja omiin kokemuksiin, asiat jäivät silti irrallisiksi, hajalleen. Muistan paljon lukemastani mutta en osaa laittaa sitä järjestykseen, poimia sitä olennaista.

Keskustellessani työpaikallani erään oppimisen ammattilaisen kanssa, keksin, että itselle tehty oppimisen huoneentaulu eli käsitekartta voisikin selkeyttää ajatuksiani ja visuaalisesti rakentaa kokonaisuuden, jossa asiat sijoittuisivat oikeille paikoilleen.

Tämä tarpeellinen, koska tämä opintojakso kaiken tulevan perusta?

Mainokset

Itsetuntemus ja vuorovaikutus / IVV

Tämä opintojakso taitaa ollakin melkoinen sukellus omaan itseen ja luontaisimpiin toimintatapoihin vuorovaikutustilanteissa. Aika mahtavaa joutua perehtymään näihin harvoin käsiteltyihin asoihin oikein kunnolla. Toivon mukaan saada paljon lisää ymmärrystä ihmisten välisestä kanssakäymisestä ylipäätään ja myös selityksiä siihen, miksi joidenkin kanssa on niin kovin työlästä tulla toimeen, kun toisten kanssa on joka kerta hetkessä samalla aaltopituudella.

Muita en voi muuttaa – entä itseäni? Toivon saavani uusia keinoja, joilla kehittyä yhä monipuolisemmaksi ja taitavammaksi toimeen tulijaksi. Ehkä myös (pois)oppia jotain?

Oppiminen ja oppimisen edistäminen / LIL

Opintojen aloitus pääsi kuin pääsikin yllättämään vauhdikkuudellaan ja nopealla aikataululla! Neliviikkoisesta opintojaksosta vasta kahdella viimeisellä osasi käydä lähes päivittäin kurkkaamassa ja usein myös kommentoimassa toisten merkintöjä. Ja oikeastihan se ei edes vie aikaa – kuten monessa muussakin asiassa, aloittaminen ja ryhtyminen on se vaikein kohta, sen jälkeen sujuu kuin itsestään.

Wikin tekeminen onnistui ryhmältämme hyvin ja oli jopa hauskaa. Melkein yhtä hyvin ryhmämme onnistui yhteisessä keskustelussa, jossa aiheena oli dialogin harjoittelu.

Joskaan dialogi ei ehkä ollut ihan oikeaoppista ja parasta mahdollista, koska jokainen toi aina vuorollaan niin paljon uutta asiaa; dialogissa kun pitäisi ymmärtääkseni viipyä ja malttaa. Ei kertoa uusia näkökulmia kun aiemmatkaan eivät vielä ole pureskeltuja. Hyvässä hengessä ja kohteliaasti kyllä etenimme – piskuista LIL-ryhmää jäi melkein ikävä.